Suunnistuksen ensimmäiset MM-kisat vuonna 1966 Fiskarsissa/The first World Orienteering Championships in Fiskars in 1966

Matti Leikas, 91 vuotta, aloitti suunnistuksen 40-luvun lopulla, Tuomarilan Urheilijat. Matti on ollut toimelias järjestöhenkilö ja erityisen tunnettu hän on ollut tiedottajana ja urheilutoimittajana. Suuri suunnistusteos IV/1986 kertoo seuraavasti: ”Hän on ollut mukana tiedottajana ym. tehtävissä kaikissa suunnistuksen kesä-MM-kisoissa; V.79 Tampereella kisojen tiedotusvaliokunnan jäsenenä. Matti on kirjoittanut lukemattoman määrän suunnistusartikkeleja ja kisaselostuksia eri lehtiin ja ollut suunnistusavustajana myös radiossa”.

Nyt on siis aika päästä Matin matkaan hienojen muistelmien ja kuvien kautta.

Suunnistus alkoi herättää yhä suurempaa kansainvälistä kiinnostusta 1960-luvulla. Kansainvälinen suunnistusliitto Internationale Orientierungslauf Federation (IOF) perustettiin vuonna 1961 ja Norjassa pidettiin ensimmäiset EM-kisat vuonna 1962. MM-kisat tulivat Suomeen 1966.

Itse sain ensikosketuksen pohjoismaiden ulkopuolelle vuonna 1959, kun unkarilaisen Pedagogus-nimisen urheiluseuran opettajia tuli Suomeen opiskelemaan suunnistusta. Kisakeskuksessa pidetty kurssi sai heidät innostumaan lajista, ja tästä joukosta mm. vuoden1972 maailmanmestari Sarolta Monspart sai valmentajan. Kun selvisi, että Suomessa pidetäisiin MM-kisat, ulkomailta alkoi tulla kyselyjä harjoitusmahdollisuuksista.

Ennen MM-kisoja arvailtiin kovasti, mihin maastoon kisoja oltiin sijoittamassa. Järjestäjät pitivät tiedot visusti salassa. Unkarilaisten leiritys järjestyi suhteellisen helposti, mutta itäsaksalaisten sijoittamisessa tuli vaikeuksia. Heille oli varattu harjoittelupaikka Kisakeskuksen urheiluopistolta, mutta kisajohdolta tuli tiukka puhelu, jossa kiellettiin harjoittelu opiston maastossa. Harjoittelu maastossa veisi osallistumisoikeuden MM-kisoihin. Oli siis etsittävä uusi paikka. Tiedustelin, kävisikö Nuuksion Pitkäjärven eteläpäässä sijaitseva uusi ulkoilumaja majoitus- ja harjoittelupaikaksi. Se hyväksyttiin, ja Osmo Niemelä laati sen ympäristöstä samanlaisen värikartan kuin Solvallan urheiluopistolla oli. EIF:n Stig-Göran Bergman puolestaan lupasi viedä uudestaan Karkkilaan kesäkuisen Suomi-Ruotsi maaottelun rastit, jotta saksalaiset saisivat tuntumaa huippukisojen tasosta. Nuuksion ulkoilumaja tuli sitten MM-kisojen käyttöön.

Saavuin MM-kisojen avajaisiin hieman myöhässä ja tapasin harmistuneena kiviä potkivan länsisaksalaisen suunnistajan. Syy selvisi vähän myöhemmin. Kun lipputankoon nousi DDR:n lippu, Länsi-Saksa ilmoitti jäävänsä pois kisoista. Seuraaviin MM-kisoihin molemmat maat osallistuivat. Länsi-Saksan jääminen pois Suomen MM-kisoista aiheutti myös sen. että numerolla 1 ei lähtenyt kukaan, vaan Juhani Salmenkylä aloitti tämän historiallisen kisan numerolla 2.
Fiskarsin maasto tarvitsi täydennyskartoitusta. Osmo Niemelä paransi peruskarttaa, ja täydensi erityisesti kalliokuvauksia. Ratoja lyhennettiin IOF:n jo tehdyistä ohjeista. Se oli mielestäni viisasta. Nytkin aloittelevien maiden suunnistajat viipyivät rastien etsinnässä kauan

Vuonna 2016 Strömstadin MM-kisoissa oli iloinen tapaaminen. Pitkän radan palkintojen jaon yhteydessä kutsuttiin estradille vuoden MM-viestimestarit. Yhtä, Gunborg Åhlingia, lukuunottamatta kaikki olivat paikalla. 1960-luvun ehkä parhain naissuunnistaja Ulla Lindkvist oli jo kuollut. Bertil Normania, Ruotsin silloista johtotähteä, en ollut tavannut viiteenkymmeneen vuoteen. Sen sijaan Kerstin Granstedt, Kalle Johansson ja Göran Öhlund olivat pitkäaikaisia tuttuja. Öhlund on ollut usein MM-kisoja katsomassa. Uusi piirre Strömstadin MM-kisoissa oli, että kaikissa selostuksissa ja tiedotuksissa kisapaikalla ja palkintojenjakotilaisuuksissa käytettiin vain englantia. Ainoastaan vuoden1966 MM-suunnistajien haastattelutilaisuudessa puhuttiin ruotsia, silloinkin vain Bertil Normanin pyynnöstä. Kaukana ovat siis ne ajat, jolloin kisoissa kuuli paikallisia kieliä ja yleiskielenä saksaa.

Kävin siis 50 vuoden aikana lehtimiehenä jokaisissa suunnistuksen MM-kisoissa ja olen nauttinut siitä. On ollut mielenkiintoista nähdä tämä suunnistuksen pitkä kehityskaari ja tutustua moniin ihmisiin, joista on tullut pitkäaikaisia ystäviä. Tarkasti ottaen olen ollut 51:ssä kisoissa, sillä ystävien pyynnöstä en voinut jättää Tarttoa käymättä.

Voin siis suositella kisojen seuraamista paikan päällä. Hyvät ystävät, menkää kisoihin!