Kultaisia muistoja Timo Peltolan kertomana/Golden memories from the World Orienteering Championships in Finland

Timo Peltola, 79 vuotta, on aloittanut suunnistuksen poikasarjoissa. Seura Liedon Parma, nykyisin MS Parma. Suunnistusliiton kunniapuheenjohtaja, toiminut aiemmin yli 20 vuotta Suunnistusliiton liittovaltuuston puheenjohtajana. Peltola toimi MM-joukkueenjohtajana Tampereella vuonna 1979 ja kilpailumeriittejä hänellä on lukematon määrä niin pääsarjoissa kuin nykyisin veteraanisarjoissakin.

Nyt siis päästään Timon matkassa Suomen MM-kisojen kohokohtiin!

Minulla on ollut ilo olla paikalla kaikissa Suomessa juostuissa MM kisoissa. 1966 olin Liedon Parman junioriporukan mukana kannustamassa Suomea. 1979 olin Suomen joukkueen johtajana tiiviisti urheilijoiden mukana. 2001 olin koko perheen voimalla kannustamassa poikaamme Juhaa. Sotkamossa olin liittovaltuuston puheenjohtajana jännittämässä Suomen menestystä.

Fiskarin kisoista on parhaana muistona kilpailun upea maasto. Kesäpaikkamme on vajaan 15 minuutin päässä kilpailumaastosta ja siellä olen monet kerrat juossut. Kun olen myös juossut alkuperäisellä MM-kartalla, en voi olla ihmettelemästä miten suunnistajat pystyivät virheettömään suoritukseen.

Tampereen kisoissa 1979 joukkueen johtajan rooli vaati paljon aikaa työelämässä aktiivisessa roolissa olijalta. Rooli oli myös palkitsevaa kun sain läheltä nähdä suunnistajien panostamisen niin valmistautuvilla leireillä kuin itse kisassakin. Erityisen palkitsevaa oli menestys. Outin ja Liisan kaksoisvoitto naisten sarjassa ja naisten voitto viestissä. Draamaakin oli kun tuore maailmanmestari Outi joutui vamman takia jättämään viestin väliin. Onneksi Suomen taso oli niin hyvä, että kultaa tuli.

Tampereella 2001 roolini oli aivan toisenlainen. Olimme koko perheen voimalla kannustamassa poikaamme Juhaa menestykseen. Juha oli edellisissä MM-kisoissa juossut hopeaa. Talven terveysongelmat lisäsivät jännitystä. Sprintissä kannustushuutomme eivät riittäneet mitaliin ja sija oli viides. Viestissä sitten oli isot odotukset ja ne toteutuivat Suomen voittaessa kultaa. Juhan tultua johdossa kolmannelta osuudelta villiinnyin itse suorituksesta niin, että ryntäsin aidoista välittämättä halaamaan ja onnittelemaan maahan lyyhistynyttä poikaamme. Perheessämme on nyt maailmamestari!

Sotkamossa roolini liittovaltuuston puheenjohtajana oli jännittää ensisijaisesti miten järjestelyt sujuvat, ovatko radat maailmanluokkaa ja tietenkin myös miten suomalaiset menestyvät. Hyvä mieli jäi kaikista kolmesta asiasta. Suolana oli Mårten Boströmin kultamitali sprintissä.